10.2.2018

Meni vähän eri tavalla kuin piti

Terve. Mielikuvat ennen muuttoa olivat tietynlaiset: ensimmäisenä kotiviikonloppuna heräilisimme rauhassa yhteiseen vapaapäivään. Hörppisimme levolliset aamukahvit, tekisimme aamupalaa ja viimeinkin vain olisimme ja nauttisimme. Ottaisin muutamia blogikuvia ja tekisin kivan postauksen uudesta kodista.

Joo. Eipä mennyt kuten piti.

Todellisuudessa minä olen valvonut ja itkeä tihrustanut silmät päästäni koko viikon - olemme siis asustelleet talossa nyt maanantaista lähtien. Tänä aamuna on kaikkea muuta kuin levollinen ja latautunut olo; käytännössä valvoin viime yönä täällä taas aamuyöhön saakka. Pikkutunnit kulminoituivat siihen, että tyhjensin uuden jääkaappimme ja raijasin yöpimeässä sisällön saunamökin jääkaappiin.

Meillä on täällä ääniongelmia.

Instan puolella olen näistä jo säännöllisesti kertonutkin. Meillä on tällä hetkellä talossa kaksi mörisevää äänilähdettä: Niben poistoilmalämpöpumppu ja Samsungin side by side -jääkaappipakastin. Molemmat mörisevät sietämättömän kovasti ja sellaisella matalalla taajuudella, joka menee luihin ja ytimiin. Aivan kuin täällä olisi vuorotellen traktori ja pienlentokone käynnissä. Äänet kuuluvat läpi talon ja ainoastaan telkkuhuone on sellainen paikka, missä niistä pääsee lähestulkoon eroon sulkemalla molemmat pariovet.

Minulla itselläni on erittäin tarkka kuulo ja nämä molemmat äänilähteet aiheuttavat minulle järkyttäviä fyysisiä reaktioita, pulssi on koko ajan koholla, ahdistaa ja itkettää. Välillä olo menee pakokauhumaisen paniikin puolelle eikä puhettakaan, että pystyisin nauttimaan täällä olostani saati sisustelemaan ja laittelemaan kotia mukavalla mielellä.

Nibeä kävi asentaja katsomassa eilen. Tarkasteli laitteesta kaiken mahdollisen ja lopulta päätyi säätämään hertsejä niin, etteivät ne nousisi yli sadan. Kertoi, että juurikin tässä F750-mallissa on ollut ääniongelmia muillakin, kyse ei siis ole pelkästään meikäläisen herkkyydestä. Ääni johtuu laitteen kompurasta, mutta sen tarkemmin en päässyt perille asiasta. Joillakin tuo hertsien säätäminen on kuuleman mukaan auttanut.

Eipä auttanut meillä. 

Sen jälkeen kun olin viime yönä tyhjentänyt ja sammuttanut jääkaapin, nousi tuo Niben ääni aivokuoreen. Istuin olohuoneen sohvalla ja kulutin yötä tuskaillen, että tätäkö tämä nyt on. Tällainen uusi, loppuelämän koti sitten saatiin. Vaikka kuinka yritettiin laitehankinnoissakin ennakoida näitä ääniasioita, niin näköjään mitä kovemmin yritti, sitä rankemmin epäonnistui. Olo on todella lannistunut ja apea. Surullinen.

Nibe meille tuli Dekon kautta, Samsung oli oma hankinta. Mies on ollut Samsungin tukeen yhteydessä, mutta sieltä on reagoitu käsittämättömän huonosti. Ainut info mitä meille on tällä hetkellä tullut, on ollut toteamus siitä, että mikäli tänne ajatetaan Nurmeksesta huoltomies joka toteaa ettei laitteessa ole mitään vikaa, niin joudutaan maksamaan tuo käynti itse. Sellaista asiakaspalvelua. Samsungissakin äänen aiheuttaa laitteen kompura.

Paitsi että oma olo on koko ajan kamala, pahentaa sitä tällainen asiaan tarttumattomuus ja hoitumisen hitaus. Sitä kaipaisi, että joku sanoisi: "Hei, tällaiset äänet eivät todellakaan ole normaaleja - huoli pois - me hoidamme asian kuntoon." 

Tähän ikään saakka en ole koskaan reagoinut tällä tavalla mihinkään taloteknisiin asioihin, sillä koskaan missään aikaisemmassa asuinpaikassa ei vastaavia ääniä ole ollut. Mökissäkin pystyy suit sait nukkumaan Ikean jääkaapin kanssa samassa pikkuisessa tuvassa ja karvalakkimallisen huippuimurin kanssa - sitä odottaakin, että isommalla rahalla tehdyssä talossa ei tällaisiin ongelmiin törmäisi.

Mitäs nyt?

Nii'in, en tiedä. Molemmat asiat ovat nyt totaalisen auki ja en voi kuin toivoa, että ne kummatkin hoituisivat kuntoon. Valitettavasti en jaksa enää uskoa sellaiseen onneen. Tässä hetkessä hätävararatkaisuna on säilyttää jääkaappitavaroita mökissä ja hakea niitä aina sieltä ruokapöytään. Ehkä pitää alkaa kyselemään tutuilta, olisiko kellään ylimääräisenä pientä jääkaappia, jonka voisi laittaa nyt vaikka vaatehuoneeseen. Niben pumpun saa kytkettyä pois päältä ja vaihdettua lämmityksen suoralle sähkölle. Silloin kompura ei pyöri ja täällä on hiljaista, mutta se on kallis ratkaisu - pumppu hankittiin nimenomaan siksi, jotta isoa taloa voisi lämmittää energiatehokkaasti. Vaan eipä taida auttaa tässä hetkessä muu - kunhan olen tästä postauksesta painanut "Julkaise" -nappia, menen etsimään teknisestä tilasta tuon sähköasetuksen.

Ääniongelmia on hyvin hankala selittää kirjallisesti. Nykyaikana kaikki pyytävät aina kuvaamaan sitten kännykällä videota, mutta ei sekään pysty välittämään sitä ääntä ja tunnetta, mikä täällä todellisuudessa vallitsee. Ollaan kuitenkin yritetty kuvailla demonstraatioita ja ajattelin liittää ne tähänkin postaukseen. Ääninäytteet ovat linkkeinä ja niitä klikkaamalla avautuu kännykällä kuvattu videopätkä.

Eli, ennen hertsisäätöä Nibe kuulosti tältä:



Hertsisäädöt veivät kovimman äänikärjen, mutta viime yönä tämä ääni sai minut raivon partaalle:


Itselle olisi OK, jos tuo Nibe huutaisi noin kuin viimeisimmässä videossa mutta ääni ei kuuluisi teknisen tilan ulkopuolelle. Nyt se kuuluu. En tiedä onko vika laitteessa vai tilan äänieristyksessä. Mutta kuvitelkaapa itse, jaksaisitteko kuunnella tuollaista yhtäjaksoista mörinää omassa kodissanne?

Sellaiselle ihmiselle, joka kuuntelee kotonaan paljon radiota tai katsoo televisiota, ei tällainen ääniärsyke ole varmaankaan kovin merkittävä. Mutta minäpä en kotona ollessani pidä mitään sellaisia toosia päällä, jotka omalla äänellään tällaisen teknisen murinan peittäisivät. Nautin siitä, että saan hipsutella hiljaisuudessa. Tai, tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa, että nauttisin.

Samsungille ei olla mitään mahdettu, tässä pari ääninäytettä siitä: 



Kuunnelkaapa nuo videot ja kertokaa mielipiteenne. Kestäisittekö itse näitä ääniä? Minä olen ihan totaalisen puhki.

Sellaisia terveisiä. Onnea uuteen kotiin meille.


2.2.2018

Vielä vähän...

Moikka! Ajattelinpas tulla postailemaan vielä pikkuisen ennen h-hetkeä. Meillä on talo lähestulkoon muuttovalmis; Dekon luovutustarkastus pidettiin viime viikolla ja kunnan käyttöönottotarkastus tämän viikon tiistaina. Muuttolupa jo saatiin, mutta ihan vielä ei olla päästy asettumaan taloksi. 

Viikonloppuna ja alkuviikosta siivosin paikkoja kuin raivopäinen apina, mutta sitten oli pakko ottaa muutama lepopäivä. Rakennuspölyjen siivoaminen on tosi raskasta hommaa, johon uppoaa moninkertaisesti aikaa normaalisiivoukseen verrattuna. Jokaisen pinnan saa hinkata voimalla - katot, seinät, lattiat ja kaapistot, puhumattakaan ikkunoiden näpläämisestä. 

Minulla on kipeytynyt joka ikinen paikka mitä kuvitella saattaa. Alusvaatteet hankasivat lapaluut vereslihalle, selkä on jumissa, sormet turvoksissa ja rakkuloilla, hauikset kipunoivat, reisiä pakottaa, jalkapöydät ja kantapohjat ovat hellinä ja pahimpana kipupisteiksi ovat nyt yltyneet lonkat. Minulla on ollut jatkuvia lonkkakipuja viime marraskuusta saakka ja tällä hetkellä en pysty löytämään sellaista asentoa missä niihin ei koskisi. Ei auta burana-annokset, ainoastaan lepo. Tämän pohjalta oli toissapäivänä pakko todeta miehelle, että nyt hidastetaan. Ihan tyhmää tuutata itsensä taas tappiin, kun ei ole mikään pakko. Loppu-urakka pitää ottaa nyt leppoisana hommana, jota on mukava tehdä.

Paljoahan tässä ei ole enää jäljellä, jotta päästään asettumaan. Olen saanut siivottua jo melkein kaikki tilat, ainoastaan meidän makkari, kodinhoitohuone ja pesutilat odottavat vielä käsittelyä. Kaikki isommat tavarat olemme jo muuttaneet sisälle, tosin paljoahan niitä ei ollutkaan. Uutena hankittuna meillä on nyt kaksi kulmasohvaa ja niiden lisäksi muualla säilytyksessä oli vain kaksi kaappia, yksi lipasto, kuntoilulaite ja ruokapöytä. Muut isommat tavarat ovat vielä ympättynä yhteen makkariin, mutta sohvat kannoimme ja suorilla paikoilleen.

Syy siihen, miksi talon yksi pääty on vielä käsittelemättä, löytyy näistä viimeisistä kuvista. Meidän makkarimme on ollut puutavaran säilytys- ja sahauspaikkana, sillä olemme askarrelleet vielä saunan seinäpanelointia valmiimmaksi. Vähän siellä on vielä paneeleita iskemättä seinään, mutta tänä viikonloppuna aion kantaa loput paneelit saunan lattialle säilytykseen ja siirtää sahauspisteen jatkossa ulos. Tarkoituksena on saada siivottua nyt loputkin neliöt asumiskuntoon, tehdään saunaa loppuun sitten kun siihen löytyy kevään mittaan sopivia aikarakosia.

Nuo yhdessä kuvassa näkyvät jätesäkit roudasin kodinhoitohuoneesta äsken jo pihalle, sillä meille tulee kohta kalusteasentaja viimeistelemään viimeisiä kalustetirauksia. Piti tehdä tilaa, jotta tasoihin mahtuu vetämään silikoneja. Itse asiassa, taitaisipa jo olla aika kipaista odottelemaan talolle valmiiksi.

Kivaa viikonloppua!

22.1.2018

Ulkovalot

Tattadaa, meillä on talolla sähköt! Sähkömiehet kävivät asennuskeikalla viime viikolla ja onpahan taas ollut mukava päästä yksi raksaetappi eteenpäin. Rullasin sisältä heti työmaavalot ja jatkoroikat sivuun, sillä niitä ei enää tarvita.

Talon ulkovalot meille tulivat astronomisella kellokytkimellä, eli ne syttyvät ja sammuvat automaattisesti itsekseen. Valotehoa niistä lähtee hyvin - viikonloppuna oli todella paljon mukavampi olla ulkona, kun ei tarvinnut lumikolaa nähdäkseen käyttää otsalamppua.

Koska ulkovalot ovat sähkön suhteen yksi näkyvin ja itselle mieluisin edistysaskel, ajattelin tehdä niistä tämän oman postauksensa. Samalla tulee näytettyä, miltä talon ja mökin talviset julkisivut näyttävät. Käytännössä kömmin toissailtana ympäri meidän tonttia kamera kaulassa, rannasta aloittaen ja siitä etupihan kautta takapihalle kiertäen. Kuvia katsellessa näkee konkreettisesti miten nopeasti hämärä laskeutuu: kierrokseeni kului aikaa noin 40 minuuttia ja sinä aikana ensimmäisten kuvien vaaleus ehtii vaihtua sinisten vaiheiden kautta viimeisten otosten tummiin sävyihin. Vaan lähtekääpä nyt kierrokselle mukaan; tältä meillä näyttää järven suunnasta katsottuna:

Talon ikkunoiden ja ovien sijoittelu on hyvin epäsymmetrinen, joten ilmiselviä ulkovalaisinpaikkoja ei heti ollut. Teinkin niin, että piirsin sähkösuunnitteluvaiheessa kuvankäsittelyohjelmalla julkisivukuvaan valokeiloja, joita sitten siirtelin, lisäilin ja poistelin tietokoneen näytöllä. Tällä tavalla oli hyvä vertailla, miltä mikin vaihtoehto näyttäisi. Lopullisen valaisinsijoittelun hyväksytin sitten miehellä ja piirrätin kuviin. 

Lopputulokseen olen lähes sataprosenttisesti tyytyväinen - ainoastaan yhden lampun sijoittelussa oli käytännön johdotuksissa tapahtunut pieni heitto, joka alkoi vaivaamaan vasta näin jälkivaiheessa. Makustelen kuitenkin tuota asiaa vielä hetken ja korjataan se sitten, mikäli seikka vaivaa myöhemminkin - käytännössä yhden lampun pitäisi olla kymmenisen senttiä sivumpana, jotta etuoven luona säilyisi symmetria. (Tähän laittaisin nyt sen  mietiskelevän emojin, jos blogitekstissä voisi sellaista käyttää.)

Ulkovalojen hankinta ja asennus oli meidän oma hommamme, jonka hoidimme "oman" sähkömiehemme kanssa.

Tässä vaiheessa kuvien ottamista mökistä alkoi kuulua ulvontaa. :D Armas koki epäoikeudenmukaisuutta joutuessaan seuraamaan minun hankimöyrintääni mökin ikkunoiden takaa - siltikin, vaikka oli ollut jo aiemmin ulkona reippaat pari tuntia ja pyytänyt päästä itse sisälle kylmien kinttujensa lämmittelyyn. Möyrintää se minun menoni todellakin oli, sillä välillä lunta oli reiteen saakka ja järkevämpää oli kontata eteenpäin. No, päästin pikkuisen mukaani ulos ja lähdimme kiertämään taloa yhdessä.

Meidän pihassamme on kiertoliittymä, eli talon eteen pääsee ajamaan kahdesta eri suunnasta. Pakitella ei tarvitse, vaan pihasta pääsee ajamaan suoraan läpi. Ensimmäinen liittymä tulee talon eteen kaartaen ja toinen sitten suoralla pistolla joskus tulevaisuudessa rakennettavan autokatoksen eteen. Ylä- ja alapuolen kuvista voi nähdä, millainen näkymä kaarroksen kohdalta avautuu etupihalle. 

Talonumeron paikka tulee olemaan edestä katsoen vasemmalla, eli tuossa tyhjällä seinänpätkällä kodinhoitohuoneen oven vieressä. Ensivaiheissa laitetaan näkyville vain joku perusnumero - lopullinen numerototeutus on jo ideoinnissa mutta ei ehdi paikalleen vielä käyttöönottotarkastukseen.

Näissä viimeisissä kuvissa iltahämy tummeni jo syvänsiniseksi. Upotin kenkäni niin monesti hankeen, että lopulta ryömiskelin viimeiset kuvauspätkät pelkissä villasukissa. 

Tykkään edelleen tuosta takapihan suojaisesta terassinurkkauksesta todella paljon. Ulkoporeallas odottaa vielä käyttöönottoa - Dekon sähköasentajat olivat ihanasti värkkäilleet siihen kaikki johdotukset valmiiksi, meidän tarvitsee enää tökätä pistoke seinään. Vettähän meille ei vielä tule, sillä LVI-asentajat ovat tulossa hommiin vasta tällä viikolla. En tosin tiedä tohtiiko allasta vielä sittenkään laittaa tositoimiin, ollaan nimittäin miehen kanssa vähän eri linjoilla asiasta. Minä haluaisin heti räpiköimään, mutta mies skippaisi käyttöönoton lämpöisemmille keleille. Katsotaan siis vielä mihin aikatauluun altaan kanssa päädytään.






Huomasitteko, mitä sanaa käytin hetki sitten? Kyllä, käyttöönottotarkastus! Se on ihan pian - parhaillaan sumplitaan, mikä sopiva aika saataisiin sopimaan meidän, työpäällikön ja valvojan kesken Dekotalon luovutustarkastusta varten. Sen jälkeen kunnan rakennusvalvonta suorittaa käyttöönottotarkastuksen eli kansankielisemmin muuttotarkastuksen. Vähänkö jännää, kohta meillä ei enää raksaa ole!

Mukavaa pakkasviikkoa!


12.1.2018

Skandinaavinen mökkikeittiö

Kuvapihtari täällä hei! Minulla on heinäkuusta asti pysytellyt luonnoksissa tämä postaus. Kuvailin tuolloin meidän tuoretta mökkikeittiötä, mutta kuvia käsitellessäni iski itsekriittisyys. Edellisessä päivityksessäni sivusin kameran kittilinssin aiheuttamia ongelmia ja niiden vuoksi nämäkin kuvat ovat jääneet hautumaan. Ja oikeastaan hautumaan on jäänyt koko mökkisisustuksen kuvaaminen.

Katsoinpa näitä puoli vuotta sitten millä silmällä vain, rekisteröin ainoastaan huonoja, julkaisukelvottomia otoksia. Pullistuneiden linjojen lisäksi koin ongelmaksi pintojen pikselöitymisen: blogiin pienennän kuvat 750 kuvapistettä leveiksi, mikä on aika pieni luku. Sen myötä mustilla kaappipinnoilla soljuva valo pikselöityy eikä sille mahda mitään vaikka kuinka "blurraisi" aluetta.

Edellisen postauksen rohkaisemana palasin mökkikeittiökuvien äärelle eivätkä nämä enää niin kurjilta näyttäneetkään. Ja härreguud sentään, miksi näiden täydellisiä pitäisi ollakaan, tämä bloggaaminenhan on vain harrastus! Joten nyt kriittisyys romukoppaan ja asian äärelle - tärkeintähän on, että kuvien kautta pääsee perille varsinaisesta aiheesta. Tässä yhteydessä se on skandinaavisella ajatuksella tehty mökkikeittiö. Joten olkaas hyvä, tällainen tästä meidän pikkuisesta köökistä lopulta tuli:

Keittiön mitoittaminen oli tarkkaa puuhaa. Raamit sille määräsi parvelle vievä porrasaukko ja siihen tehdyt portaat. Portaathan tähän valmistuivat minun tekemieni piirustusten mukaan ja ne toteutti paikallinen timpuri, jonka palkkasimme viime keväänä hetkeksi avuksemme. Portaiden sijainnin myötä keittiötasolle jäi tilaa 140 cm, jonka pituisia sekä allastaso että saareke ovat. Allastason syvyys on normaali 60 cm, mutta saareke tehtiin mahdollisimman syvänä, jotta sen ääressä pystyy myös istuskelemaan. Käytännössä piti mittailla, minkä verran haluamme jättää tilaa ulko-oven eteen, jotta taso ei heti syöksyisi sisään astuessa vastaan - lopulta saarekkeen syvyydeksi päätettiin 83 cm.

Koko keittiösetti hankittiin budjettia varjellen Ikeasta: kaapistot, tasot, allas, hana, liesi, uuni, jääkaappi ja tuolit. Kasaamista päivittelin muun muassa tässä postauksessa ja lopulta siihen kului aikaa noin kuukausi. Suurimmaksi osaksi kasasin kokonaisuuden itsekseni, mutta mies auttoi alkuvaiheissa sekä tasoon tehtävien aukkojen sahaamisessa.

Kokonaisuuteen olen itse todella tyytyväinen. Tätä tilaa suunnittelin mökistä pitkään, mutta pyörittely kannatti ehdottomasti. Keittiöstä tuli kaunis ja toimiva, paras mahdollinen mitä tänne kuvitella saattaa. Kaapistojen mustaa väriä arvoin vielä vuosi sitten, mutta onneksi uskalsin valita sen, vaikka varmasti epätyypillinen mökkiratkaisu olikin. Paitsi että mattamusta näyttää ihanalta, rajaa se selkeämmin keittiön tuvasta omaksi alueekseen. Mökin tuvassahan on neliöitä vain pyöreät 16, joten tämä värikikka huijaa silmiä näkemään tilan kokoaan suurempana.

Paitsi että kaapistojen koko piti miettiä tarkkaan, oli haaste myös koneiden valitsemisessa ja sijoittelussa. Kevyesti varusteltuun keittiöön emme voineet useammista syistä tyytyä, vaan toimintojen oli vastattava normaalia täyden palvelun kotikeittiötä. Astianpesukonetta emme saaneet tilaan mahtumaan, mutta muuten toiminnot vastaavat normikeittiötä. 

Yläpuolen kuvassa näkyvä uuni on yhdistelmäuuni, eli siinä samassa paketissa useampia toimintoja, kuten mikro ja normaali uuni. Tällä valinnalla säästimme mikron verran tilaa, ja itse laitteeseen olemme olleet piirua vaille tyytyväisiä; ainoastaan rapean pitsapohjan asetusta en ole vielä uunista löytänyt, mutta ehkä vika on vain käyttäjässä. :') Jääkaappi on integroitu uunin oikealle puolelle ja tila on siinä riittänyt meidän ruokakamppeillemme hyvin.

Liesi ei sijoittunut uunin luokse, vaan halusin sen allastason nurkkaan. Ikeasta löytyi tuollainen kapea, kaksipaikkainen keittotaso, joka sopi hyvin suunniteltuun paikkaan. Käyttöominaisuuksiltaankin se on vastannut hyvin tarpeisiimme. Myös musta hana on ajanut hienosti asiansa, itse asiassa niin hyvin että myös taloon on tulossa samanlainen hana sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Käyttöidea tässä Ikean hanassa poikkeaa perinteisistä, ja toimintaperiaatteen oppimiseksi menikin tovi loppukesästä. Nyt kun idea on hallussa, olen useampaan otteeseen ihmetellyt, miksei tämä Ikean musta hana ole päässyt suurempaan blogisuosioon, tämähän on huippu!

Uskokaa tai älkää, keittiön säilytystila on riittänyt puolivuotisen asumisemme aikana hienosti! Lieden alle olen sijoittanut kaikki kuiva-aineet, sekä muutaman kattilan ja vuoan. Kahvinkeittotason alta löytyy vetolaatikostot aterimille, laseille, kupeille ja lautasille. Uunin alla on myös säilytystilaa sekä jääkaapin oikealla puolella olevassa kapeassa pystykaapissa. Tietysti on pitänyt tehdä rajaamista erityisesti sen suhteen, minkä verran arjessa tarvitaan kippoja ja kuppeja - todellisuudessa niitä tarvitaan yllättävän vähän. Olen yrittänyt säilöä laatikoissa maksimissaan neljä kappaletta kutakin käyttöastiaa (neljä kahvikuppia, neljä pikkulautasta, neljä lasia ja niin edelleen) ja välillä tuntuu että sekin on ollut jo yltäkylläinen määrä. Kylläpä saatetaan ihmetellä sitten säilytystilan runsautta, kunhan päästään täyttämään taloon valmistuneen keittiön kaappeja!

Keittiön mustan Bazar-valaisimen taisin hankkia jo ennen kuin mökistä oli pystyssä yhtäkään runkotolppaa; oikeastaan koko keittiösuunnittelu lähti sen ympäriltä liikenteeseen. Mielestäni se istuu loistavasti tuohon kohtaan, mistä portaat lohkaisevat vinon palasen. Koska visio Bazarista oli niin voimakas, en missään vaiheessa voinut kuvitella mökkiin yläkaappeja. Ja hyvä niin, olisivathan ne tehneet tästä paljon raskaamman kokonaisuuden. Mökkiasumisen aikana Bazarissa on loistanut valo joka ilta - koska mökin spoteista tuleva valo on puhdasta, laitoin tähän vähän kellertävämmän (lue: tunnelmallisemman) lampun. Saarekkeen yläpuolelta löytyy paikat kahdelle roikkuvalaisimelle - nyt olen vielä halunnut pitää tilan avoimena, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa lisään siihen pari simppeliä, roikkuvaa lamppua.

Näiden heinäkuussa otettujen kuvien jälkeen on mökkikeittiön maisemissa tapahtunut vain pieniä muutoksia: portaiden yläpää on listoitettu valmiiksi ja matto on vaihtunut isompaan. Tuolle House Doctorin Block-matolle kävi kurja kohtalo: se oli eksynyt pois heitettävien raksamattojen pinkkaan ja huitelee nyt todennäköisesti tuhkana taivaan tuulissa. :')

Huh, taas tuntuu siltä, että en osaa esittää asiaani lyhyesti ja ytimekkäästi. Kaiken suunnittelun ja tekemisen jälkeen mökkikeittiöstä voisi selittää vielä hurjasti enemmänkin, mutta tässä lienee jo riittävästi blogitarpeisiin.

Mukavaa viikonloppua!


8.1.2018

Loppusuoralla

Lämpöinen kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte edelliseen vuosikoosteeseeni - olette kultaisia. ♥ Haluan uskoa siihen, että kevät tuo mukanaan auringon ja voimautumisen. Sitä varovasti odotellessa otetaan taas kurkistus talolle. Edellisen kerran postasin varsinaisia raksakuulumisia vähän ennen joulua, kun kalusteasentajat olivat käyneet hommissa. Välipäivinä työt taas etenivät, kun kolmen hengen sisustustiimi kävi urakoimassa paikoilleen ovet, lattiat ja listat. Niiden myötä talolla alkaa jo näyttää todella valmiilta ja tässä ollaan oikeasti jo alettu arvailemaan öitä muuttopäivään.

Lattiat näyttävät kauniilta, mutta sydän pamppailen jännitin, miten Armas niihin suhtautuu. Suojien päällä ei suostu askeltamaan, mutta ihme ja kumma, varsinaisen laminaatin päällä on kyllä vilistänyt eteisestä keittiöön! Voi olla, että pikkuinen saa vielä jarrut anturoihinsa kunhan matot ilmaantuvat aikanaan paikoilleen, mutta ensikohtaaminen antoi onneksi positiivisia viitteitä.

Sisäovet meillä ovat yksipeiliset, paitsi telkkuhuoneeseen valitsimme ruudullisen pariovikaksikon. Pariovista muodostui heti oma lempparinäkymä, joten kovin mieluisat ovat. Ulko-ovea pitää kuvailla vielä tarkemmin, kunhan smyygilaudat löytävät paikoilleen - vaikka kävimme hangen alta läpi jokaisen puupinon, ei smyygitarpeita löytynyt riittävästi, minne lienevät piiloutuneet.

Valitsimme kaikiksi listoiksi normia leveämmät vaihtoehdot, mikä antoi listoittamiselle haastetta. Leveys yhdistettynä vinosti kohoavaan sisäkattoon ei ole ammattilaisellekaan helppo nakki, mutta tiimi teki näiden kanssa kyllä upeaa työtä. Ei paista raot mistään kohti, joten viisi tähteä lopputuloksesta! :)

Muutamia pikkumokia oli muutaman listan lähetyksessä, kun olivat tulleet paikalle liian kellertävinä vaihtoehtoina. Lattian tasolistat ja kattoharjan keskilista nakutellaan vielä paikoilleen kunhan oikeanvärinen tavara saapuu raksalle.

Telkkuhuone on tällä hetkellä täynnä laatoittajan tarvikkeita ja nyt odotellaankin, milloin viimeisetkin laatat mahtavat löytää paikoilleen. Odottamattoman paljon on tullut laattojen kanssa viivästystä, mutta jospa tämän viikon aikana päästäisiin eteenpäin. Sitten olisikin tiedossa enää LVI- ja sähköasentajien käyntipäivä, jonka jälkeen talo on luovutus- ja käyttöönottokunnossa, voitteko kuvitella?


Ajatus muutosta huvittaa hieman tavaroiden puolesta, sillä varsinaisia muutettavia huonekaluja on meillä melko vähän. Edellistä taloa tyhjentäessämme jätimme useampia kalusteita sen uusille omistajille ja osan uudelleensijoitimme muualle. Meiltä puuttuu kaksi sohvakalustoa (sekä telkkuhuoneeseen että olkkariin tulee omansa), lähestulkoon kaikki matot, jonkinlainen lipasto ja vierashuoneen sängyt. Sohvat olemme jo saaneet päätettyä ja tilattua (hitsi, mikä revohka oli kartoittaa vaihtoehtoja!), mutta muut hankinnat ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Jos muistatte meikäläisen mustan kaappivanhuksen, niin sen kanssa olen jo tehnyt ajatuksissa useamman pyörittelykiekan. Vähän pelkään, että kaappi on liian massiivinen sille alunperin suunnittelemaani paikkaan... No, nyt taidan kiiruhtaa jo asioiden edelle. Kannetaanhan ensin tavarat sisälle ja pyöritellään niitä sitten.

Aurinkoa viikkoon!


P.S. Huomasitteko, että olen ottanut tämän postauksen kuvat kahdella eri objektiivilla? Huonompaa kittilinssiä joudun käyttämään silloin, kun haluan isomman kokonaisuuden kuvaan. Pöljäke kuitenkin pullistaa suorat linjat kalansilmämäisesti ja luo pienen tynnyrivääristymän. Pitää laittaa näköjään uusi objektiivikin hankintalistalle jos haluan tästä talosta kunnon kuvia!


31.12.2017

Blogivuosi 2017


























Vuoden viimeisen päivän hämärtyessä iltaan on taas aika koota yhteen poimintoja blogivuoden ajalta. Pallukkapostaus on minulle perinne ja aikaisemmat koonnit löytyvät vuosia klikkaamalla: 2016, 2015, 2014, 2013.

Tavallisesti olen yrittänyt kiteyttää eri vuosien huippukohtia ja koota niistä positiivista jatkumoa. Nyt tuntuu, että tänä vuonna en siihen pysty. Tuntuu, että vuosi oli ihan kamala; alakuloa, ahdistusta ja lopulta itkua päivä toisensa perään. 

Joo, kyllähän meille esimerkiksi rakennusrintamalla tapahtui todella paljon hyvää - mökki valmistui ja talo saatiin loppusuoralle - mutta kun elämä ei ole vain rakentamista eikä se rakentaminenkaan lopputuloksineen tuo hymyä huulille, jos muuten on paha olla. Rakentaminen on toki luonut elämän ylle valtavan fyysisen ja henkisen rasituksen, mutta se yksinään ei ole syypää vuodenkulkuun. Blogissa olen yrittänyt säilyttää asiallisen perusvireen, mutta huomaan kuitenkin purskahdelleeni siitä läpi välillä täälläkin. 

Syvällisiin vesiin en aio lähteä aihetta puimaan, mutta kerron sen, että oma mieleni on vyöryttänyt esiin koko vuoden ajan sellaisia ajatuksia ja takaumia, jotka ovat uuvuttaneet minut ihan totaalisesti. Kylkiäiseksi sain odottamattomalta suunnalta pari henkistä potkua, jotka ovat ruokkineet ikävää ajatuskehää entisestään, musertumiseen saakka. Koita siinä sitten elää arkea läpi, vetää raksaprojektia eteenpäin, tsempata vuorovaikutustilanteissa ja hymyillä kyselijöille että "Joo, hyvin sujuu!"

Kyllähän jokaisella ihmisellä on omat vastoinkäymiset ja murheensa, mutta minun kohdallani ne pyyhkäisivät yli voimavarojeni juuri tänä vuonna. Tarkennukseksi lienee järkevää sanoa, että raksailusta tai parisuhteesta nämä minun murheeni eivät ole johtuneet. Vielä en tiedä, pystynkö selättämään omaa päätäni, mutta varovaisesti ainakin toivon sitä ensi vuodelta.

Jos jätän mustan möykyn taka-alalle ja katson vuoden tapahtumia ilman tunnelatausta, on (raksa)vuoden aikana tapahtunut tällaisia asioita:

Tammikuu oli vuoden kuukausista kevyin. Silloin olimme vasta alussa mökkiraksan alussa. Omia hommia kuitenkin jo oli, kun timpureiden tahdissa teimme omina töinä LVI- ja sähkövetoja. Helmikuun lopussa saimme mökin kokonaan omiin käsiin ja sen jälkeen alkoikin nonstoppina jatkuva urakka. En edes yritä luetella eri työvaiheita, mutta mökkiä tehtiin koko kevät oikeastaan kaikki vapaat välit, mitä pystyimme elämästämme kursimaan. Arkeen alkoi kuulua pitkiä, jopa aamuyölle venyneitä raksailtoja vaikka aamulla oli kello kuudelta herätys töihin. Huhtikuussa palkkasimmekin sitten avuksemme paikallisen timpurin, joka auttoi meitä eteenpäin parin viikon ajan - siitä oli iso hyöty.

Kaiken raksailun ohessa meillä oli meneillään myös talonmyyntiprosessi. Se kesti kaikkinensa maalis- ja huhtikuun ajan. Vaikka oli iso ponnistus myydä entinen talo itse, oli se kuitenkin hyvin palkitseva kokemus.

Touko- ja kesäkuu jatkuivat samalla hurjalla tahdilla kuin edellisetkin kuukaudet. Mökki valmistui asumiskuntoon heinäkuun alussa, viikko suunnitellun deadlinen jälkeen, sillä ennen juhannusta meidän oli oman jaksamisemme vuoksi pakko pitää aikalisä raksailusta. Kesäkuussa meillä oli menossa päällekkäin sekä mökki- että taloraksa, sillä talon pohjatyöt starttasivat rivakalla tahdilla heti kesän kynnyksellä.

Kesäkuu toi mukanaan jatkuvan sairastelukierteen, kun sairastuimme miehen kanssa molemmat johonkin pitkäkestoiseen virustautiin, joka vei voimat ihan totaalisesti. Tuon sairastelujakson jälkeen olemme olleet jatkuvasti kipeänä, tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tekstiä pää täynnä räkää. Vuoden aikana on kuitenkin ollut pakko jatkaa hommia kipeänäkin.

Heinäkuussa teimme miehen kanssa kahdestaan muuton Iisalmesta Rautavaaralle. Sekin oli valehtelematta rankka rupeama. Elokuussa raksa jatkui maa- ja täyttötöillä, jotka saimme hilkusti valmiiksi ennen rakennustavarakuormaa. Tai no, kuorma tuli päivää etuajassa, minkä myötä meikäläisen kuppi kaatui tuolloin aika totaalisesti. Timpurit seurasivat hetki tavaroiden perässä ja talon runko alkoi nousemaan elokuun loppupuolella.

Dekotalon osuuden alkamisen jälkeen ovat omat konkreettiset raksahommamme onneksi vähentyneet, mutta eri työvaiheissa on silti ollut hurjasti ennakoitavaa, sovittavaa ja selvitettävää. Joitakin vaiheita olemme jättäneet myös talossa omiksi hommiksi ja niitä olemme tehneet raksan valmistumisen tahdissa. Vaikka fyysinen paine on vähentynyt, on raksa silti koko ajan ajatuksissa ja takaraivossa jyllää yhtäjaksoinen stressi asioiden sujumisesta.

Kaiken ohessa olen omistanut elämästäni palasen omalle pienelle yritykselleni. Toisaalta intohimosta, mutta valehtelematta myös taloudellisesta pakosta. On ollut pakko painaa hommia, jotta raksabudjetti pysyy kasassa. Myös Blawhin kanssa olen uurastanut aamuyön pikkutunneille asti ja etenkin marraskuussa päivätahtini oli niin tiukka, että ehdin palkkatöitteni jälkeen pitää vain hetkisen taukoa, jonka jälkeen jatkoin printtien äärellä iltaan saakka. Verkkokaupan pyörittämisen lisäksi kiersin syksyn aikana myyjäisissä eri kaupungeissa ja käytännössä minulla oli vain muutama vapaa viikonloppu koko syksynä. Tahti on ollut hurja, mutta olen silti äärettömän kiitollinen maailmankaikkeudelle siitä, että tyhjästä luomani yritys on työllistänyt ja todellakin helpottanut taloudellista painetta. Talonmyynnin lisäksi oikeastaan kaikki muut vuoden ajalta muistamani onnistumiset liittyvät tavalla tai toisella printtitöihin.

Raksailua ja sen rankkuutta on hankala selittää sellaiselle, jolla ei ole asiasta kokemusta. Vuoden aikana on tullut selväksi, ettei oikeastaan kannata edes yrittää. Kun jonkin konkreettisen pikkuasian hoitamiseen - kuten vaikkapa sen miettimiseen, miten kodinhoitohuoneen ison liukuoven tulisi liukua pöytälevyn kupeessa - saattaa tuhraantua päiväkausia ja lukemattomia sähköposteja, on ylivoimaista luoda kokonaiskuvaa siitä näkyvästä ja näkymättömästä työstä, jonka rakentaja kohtaa päivittäin. 

Ulkopuolisen on hankala ymmärtää sitä todellista stressiä, multitaskausta, kiirettä ja uupumusta, jonka raksa luo. Kommenttia "Kikkeliskokkelis, mitäs läksit?!" ei toivo kuulevansa, sillä tämä on kuitenkin ollut kaikkinensa tietoinen valinta. Asia, joka on ollut pakko tehdä ja kestää, jotta tulevaisuuden palikat näyttäisivät joskus siltä mitä on tavoitellut. Työmäärä ja rankkuus on kyllä yllättänyt, onhan tämä jälkikäteen ajatellen ollut mielettömän pitkä tie tehdä tuplana ensin mökkiä ja sitten taloa - projekti kun starttasi käytännössä jo lähes kolme vuotta sitten. Raksan pituus onkin ehkä ollut se uuvuttavin osa: mahdollisuutta oikeaan palautumiseen ei ole ollut puoleentoista vuoteen. Se on liian pitkä aika.

Vuodelta 2018 toivonkin ajatusmaailman kohentumisen lisäksi todellisen mahdollisuuden palautumiseen. Sellaisen ajanjakson, kun ei oikeasti tarvitse tehdä yhtään mitään. Olenkin jo istuttanut miehen päähän ideaa tyhjästä kesästä: jos ei ole energiaa pihanlaittoon, autokatokseen tai rannantekoon, niin mehän ei tehdä niitä neliösentinkään vertaa.

Vaan juu, nyt lienee paras lopettaa tämä maratonsepustus, sillä en enää muista itsekään, mitä ensimmäisillä riveillä kirjoitin.

Hyvästi jää, 2017, sinua ei tule ikävä. 
Tervetuloa 2018, toivottavasti olet edeltäjääsi armollisempi.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...